Hiukan kehnossa kunnossa tällä hetkellä oleva entinen Metsästäjän auto alkaa lasketella jyrkkää rinnettä alas pysyen kuin ihmeen kaupalla pystyssä. Susi yrittää epätoivoisesti ohjata koko ajan kiihdyttävää Ladaa joka törmäilee kiven murikoihin ja lyhyisiin kuusiin, jotka pursuavat esiin pöllyävän lumen keskeltä. Samassa rinne loppuu ja puolikas auto alkaa kiitää pitkin asfalttia peräpää kipinöitä ympäriinsä singoten ja moottori savuten. -Mikä maa? Mikä valuutta? huutaa Punahilkka kesken holtittoman menon. -Ööö... Pelkäänpä että olemme tainneet saapua lentokentälle, ööö... mutta kiitoradalle, sanoo Susi kirskunnan yli. -En kuule kun tuo suihkukone meluaa niin kovasti... MUTTA SEHÄN ON TULOSSA MEITÄ PÄIN! -Tee jotakin äläkä istu siinä kuin tatti! kiljuu Punahilkka Sudelle jonka vatsasta kuuluu: Jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö, jos sun lysti on niin kädet yhteen lyö! -Yritetään koko aj, joulu puu on rakennettu! vastaa Susi jonka ääneen sekoittuu Suden vatsasta kantautuvat äänet. -Pane pää jalkojen väliin ja paina jarrua! huutaa Punahilkka molmpien käydessä tähän asentoon juuri ennen suihkukonetta joka menee hyvin läheltä siiven karsiessa palan auton yläosasta. Auton vauhti alkaa hiljetä ja molemmat nousevat ylös. -Se taisi olla minun Perun koneeni, sanoo Susi ja tuijottaa edesmennyttä tuulilasia josta on jäänyt jäljelle viiden sentin kaistale...

JATKUU...  

Punahilkka saa kiinni Ladan katolla törröttävästä radioantennista samaan aikaan kun Aston Martinin aukinainen ovi kolhaisee Suden varastamaa autoa kylkeen aivan Punahilkan viereen tämän roikkuessa takaoven ulkopuolella. Aston Martin vähentää vauhtiaan, suistuu tieltä ja lentää läpi järven jäästä kymmenen metriä Ladan takana. Punahilkka saa kuin saakin kiivetyksi katolle ja ottaa esiin punaisen hilkkansa takataskusta pullon vettä. Hän roiskii vettä niihin auton katon osiin jonka alla on ohjaamo ja pelkääjänpaikka laimentaakseen rikkihappoa, jonka hän otti tätä tarkoitusta varten kemianluokasta, jossa hän käväisi Aston Martinilla ennen kuin ajoi Helsinkiin vievälle tielle. Punahilkka valuttaa hitaasti rikkihappoa titaanipullosta ulos ainoastaan auton katon reunoille muttei tuulilasin puoleiselle reunalle. Punahilkka kiertää korkin titaanista tehtyyn pulloon ja panee sen taskuunsa samaan aikaan kun happo syövyttää auton katosta pois ne paikat johon sitä ollaan levitetty. Samaan aikaan Susi alkaa epäillä mitä oikein on tekeillä. Samassa kummatkin etuovet lentävät tielle. Punahilkka on saanut raotettua katon auki samaan aikaan kun tullaan kehäkolmoselle. Punahilkka hyppää pelkääjänpaikalle mutta hänen hilkkansa jää kiinni haponsyövyttämään reunaan ja rikkihappopullo lentää takataskusta takapenkeille. Korkki oli pantu pantu kiireessä huolimattomasti ja happo pääsi vuotamaan lattialle auton takaosaan. Samassa auto halkesi kahtia ja katoton, oveton ja puolikas punainen ikäkulu Lada kuskinaan Susi ja kyydissään Punahilkka ilman punaista hilkkaa suistui tieltä kovalla rytinällä...

JATKUU...

Samassa Punahilkan näköpiiriin ilmaantuu vuoden seitsemänkymmentäkaksi punainen Lada ja sen sisällä kyhnöttävä harmaakarvainen takaraivo. Punahilkka alkaa kiihdyttää huomaamatta yhtään ohittavansa tienvarteen pysähtyneen poliisiauton ja konstaapeli kaataa kahvinsa kymmenen senttiä mukinsa ulkopuolella, kunnes termospullo on tyhjä. Sitten virkavalta älyää nousta autoon ja lähtee sireenit ulvoen Punahilkan perään. Samaan aikaan Susi vilkaisee rannekelloaan metsästäjän autossa ja toteaa: Vielä tunti lentoon, missä me olemme? -Kymmenen kilometriä kehäkolmoseen, sanoi Metsästäjä. -Hyvä, pysäytä auto tai syön sinut. -Öh... selvä, minkä ihmeen takia? -Sinä jäät tässä pois ja tämä auto vaihtaa omistajaa, sanoo Susi häijyllä äänellä Metsästäjän jarruttaessa. Mutta paikanvaihdon ollessa käynnissä, ilmestyy mutkan takaa Punahilkka Aston Martineineen. Punahilkka kiihdyttää yhä Suden ryhtyessä ajamaan kuroen autojen välimatkan muutamaan kymmeneen metriin poliisiauton tullessa viimeisenä. Punahilkka ohjaa toisella kädellä ja toisella avaa oven samaan aikaan kun ajaa auton Ladan rinnalle. Seuraavaksi hän avasi turvavyön, irrotti otteensa ratista ja työnsi naapurin vanhan sateenvarjon kaasupolkimen päälle. Sitten Punahilkka terästi katseensa, nousi seisomaan Aston Martinin astinlaudan päälle ja hyppäsi...

JATKUU...

Auto pysähtyy suoraan suden eteen. Oven avaa mies joka sanoo: Terve! Minnekkäs on matka? -Pitäis päästä Hesan lentokentälle, sanoo Susi kiertäessään auton ja avatessaan punaisen Ladan oven. -Sepäs sattuma, meikäläinen on menossa juuri samaan paikkaan, hyppää kyytiin! -Kiitoksia kovasti, sanoo Susi pannessaan turvavyötä kiinni. -Mitäs sulle tapahtu? kysyy mies startatessa autoa. -Mulla on karseen kiireellinen kokous Perussa ja jarrut petti. Kaasu pohjaan! keksii Susi jolla on valtava kiire. -Ymmärän. Mikäs on nimi? kysyy mies. -Iso Paha Susi, Britannian salainen palvelu! Nyt on tosi kyseessä! -Tajuan. Mun nimi on metsästäjä ja puunhakkaaja yhtä aikaa, sanoo mies ja säätää vaihdekeppiä.

Samaan aikaan hädissään oleva Punahilkka on toiminut myönteiseen suuntaan, ja tiirikoinut rautalangalla lenkkeilevän naapurin kotitalon oven auki ja vienyt auton avaimet. Nyt tapaamme Punahilkan käynnistämästä upeaa Aston Martin DB5:ttä. Auto kulkee ensin nykien, mutta kun Punahilkka on päässyt alkuun, hän painaa kaasun pohjaan. Kiljuen Punahilkka kiitää kahtasataa Helsinki-väylälle. Punahilkka seuraa tiiviisti kännykkänsä paikantimesta missä hän kulkee. -Vielä pari kilometriä, sanoo Punahilkka itsekseen...

JATKUU... 

Auto leimahtaa ensin pamhtaen liekkeihin parin sekunnin ajaksi, kun se yhtäkkiä lentää pirstaleiksi tulensekaisen savun saattelemana. Paineaalto kaataa suden sammalmättäälle ja Punahilkan ja Punahilkan äidin välinen puhelinyhteys katkeaa. Auton paikalle on jäänyt vain kärtsähtänyttä ruohoa ja eteenpäin pyörivä palava autonrengas. Suden nostessa katseensa maasta minuutin kuluttua, se kirkaisee, nousee pystyyn ja kaatuu uudemman kerran. -Ei meikäläiselle voi käydä näin! Susi murahtaa ja nousee ylös.

Samaan aikaan Punahilkka pohtii tapahtumien kulkua sohvalla. -Kerrataanpas nyt aivan rauhassa, Punahilkka tuumi itsekseen. -Tänään ei ole aprillipäivä ja on epätodennäköistä että olen soittanut väärään numeroon, miettii Punahilkka ja nousee sohvalta. -Poliisikin kuvittelisi juttua pilasoitoksi, pohdískelee Punahilkka ja kiertää olohuoneen lattialla ympyrää. -Pitäisikö lähteä perään? mutisee Punahilkka rampatessaan kuudetta kierrosta. -Mennäkö vai eikö mennä? Kas siinä pulma! sanoo Punahilkka itselleen ja pysähtyy. -Kyllä, se on velvollisuus! sanoo Punahilkka ja ottaa kännykkänsä jota hän on puristanut kokoajan nyrkissään. Painettuaan kännykän paikantimen nappia, Punahilkka tuntee itsensä sankariksi. -Vai että tuolla tienvarressa, mutisee Punahilkka.

Sillä hetkellä tapaamme Suden tienvarressa peukalo ojossa. -Liftaaminen on tylsää, huokaa Susi. -Mutta hei! Eikös tuolla ole auto?...

JATKUU...